Haasteellisen käyttäytymisen ennaltaehkäisy ja hallinta MAPA® koulutuksen keinoin.

Organisaatioissa, joissa koulutetaan MAPA®-menetelmää henkilöstö kohtaa haastavaa, aggressiivista ja väkivaltaista käyttäytymistä. Maailman terveysjärjestö WHO:n määritelmän mukaan väkivalta on ”Fyysisen voiman tai vallan tahallista käyttöä, tai sillä uhkaamista, joka kohdistuu ihmiseen itseensä, toiseen ihmiseen tai ihmisryhmään tai yhteisöön ja joka johtaa, tai joka hyvin todennäköisesti johtaa kuolemaan, fyysisen tai psyykkisen vamman syntymiseen, kehityksen häiriytymiseen tai perustarpeiden tyydyttämättä jäämiseen” (2002b).

Aggression ja väkivallan määritteleminen on monimutkaista ja riippuu henkilökohtaisesta harkinnasta. Useimmat osallistujat koulutuksissamme ovat kokeneet sekä verbaalista, että fyysistä aggressiivista ja väkivaltaista käyttäytymistä, tai tunnistavat sellaisen, joten koulutuksessamme tutustutaan sekä verbaalista, että fyysistä käyttäytymistä koskeviin menetelmiin. Henkilökunnan on vastattava eri tavalla näihin kahteen käyttäytymistyyppiin.

Koulutuksemme keskeiset arvot ovat huolenpito, hyvinvointi, suojaaminen ja turvallisuus. Näiden arvojen ylläpitäminen on vaikeampaa, kun kohtaamamme henkilö asettaa itsensä tai muut henkilöt vaaraan. Työntekijöiden arvomaailma vaikuttaa siihen, miten työssä kohdattuun käytökseen vastataan. Huolenaiheena voi olla, että koulutuksen jälkeen fyysisiä menetelmiä käytetään ensisijaisena vaihtoehtona viimeisen vaihtoehdon sijaan. Koulutuksissa korostetaan henkilökohtaista ja yhteistä velvollisuutta ylläpitää keskeisiä arvojamme kaikissa tilanteissa ja varmistaa, että pyrimme vähentämään fyysisten menetelmien käyttöä ja teemme kaikkemme ihmisten suojelemiseksi niiden väärinkäytöltä.

Fyysisten menetelmien käyttö on aina viimeinen vaihtoehto. Fyysinen rajoittaminen on kiistanalaista erityisesti tällaisiin menetelmiin liittyvien huolenaiheiden ja riskien vuoksi. Koulutuksen tavoitteena on tukea ja edistää positiivista käyttäytymistä ja varmistaa että fyysisiä menetelmiä käytetään osana huolenpitoa, hyvinvointia, suojaamista ja turvallisuutta. Voimassa olevan lainsäädännön ja ohjeistuksen mukaisesti fyysiset menetelmät saattavat olla perusteltuja esimerkiksi tilanteissa, joissa henkilö aiheuttaa merkittävän riskin itselleen, muille, tai vahingoittaa omaisuutta siten että hänelle itselleen tai muille saattaa aiheutua merkittävä riski. Oikeudellisista ja ammatillisista perusteista huolimatta fyysiset menetelmät eivät ole riskittömiä. Tästä johtuen ammattitaitoisen henkilökunnan velvollisuus on varmistaa, että tällaisiin menettelyihin liittyvät fysiologiset ja psykologiset riskit huomioidaan ja niihin reagoidaan. Tilanteissa, joissa fyysisiä menetelmiä joudutaan käyttämään, henkilökunta ajautuu vaikeaan päätöksentekoon, sillä käytettävä menetelmä saattaa vaarantaa osallisten hyvinvoinnin ja turvallisuuden. Henkilökunnan on ymmärrettävä täysin minkälaisia riskejä fyysisten menetelmien käytöllä saattaa olla.

Alla esitellään koulutusmalliin liittyviä fyysisten menetelmien parhaiden käytäntöjen periaatteita:

Eräitä fyysisten interventioiden käyttöön liittyvien parhaiden käytäntöjen periaatteita

• Fyysisiä interventioita on käytettävä organisaatiossa osana laajempaa rajoittamisen vähentämiseen tähtäävää strategiaa, jotta tarpeetonta rajoittamista voidaan välttää.
• Rajoittamisen vähentämiseen tähtäävän strategian osana fyysisiä interventioita tulisi käyttää vain silloin, kun vallitsevaa riskiä ei ole pystytty hallitsemaan ei-fyysisillä interventioilla. Fyysisiä interventioita ei koskaan saa käyttää henkilön rankaisemiseen tai ohjaamiseen voimalla, tottelevaisuuden saavuttamiseen tai sääntöjen täytäntöön panemiseen.
• Henkilöille, joihin fyysisiä interventioita todennäköisesti kohdistuu, on tehtävä yksilöllinen riskiarvio, jotta kaikki henkilöä koskevat kontraindikaatiot voidaan tunnistaa, mukaan lukien alttiudet, jotka saattavat lisätä epäsuotuisien seurauksien todennäköisyyttä. Erityisiä lääketieteellisiä neuvoja tulisi hankkia aina kun mahdollista, jotta fyysisten interventioiden vaikutuksia haavoittuvaisiin ryhmiin kuuluviin yksilöihin voitaisiin arvioida perusteellisesti.
• Kaikkien fyysisten interventioiden on oltava organisaation valtuuttamia ja hyväksyttäviä sekä yksilölliseen itsemääräämissuunnitelmaan kirjattuja. Kun fyysisiä interventioita käytetään reaktiivisesti ennakoimattoman riskin hallintaan, yksilölllinen arvio ja itsemääräämissuunnitelma on tehtävä heti, kun se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista.
• Vain koulutettu henkilökunta saa käyttää fyysisiä interventiotekniikoita.
• Pitkittynyt fyysinen rajoittaminen lisää rajoittamiseen liittyvän kuoleman riskiä. Kaikkia kohtuullisia ja vaihtoehtoisia ei-fyysisiä interventioita on käytettävä aina kun on mahdollista, mikäli fyysinen rajoittaminen kestää yli 10 minuuttia. (NICE, 2015).
• Fyysisiä interventioita käyttävän henkilökunnan on oltava täysin tietoinen kuhunkin interventioon liittyvistä riskeistä. Heidän on valvottava henkilön turvallisuutta ja hyvinvointia kaikissa tilanteissa, pystyttävä tunnistamaan hädän merkit ja tiedettävä, miten lääketieteellisissä hätätilanteissa toimitaan.
• Kaikkien osapuolien huolenpidon, hyvinvoinnin, suojaamisen ja turvallisuuden (Care, Welfare, Safety, Security^SM) varmistamiseksi fyysisiä interventioita tulisi käyttää valintojen jatkumon (Opt-Out Sequnce^SM) puitteissa varhaiseen fyysisen de-eskalaation edistämiseksi.
• Fyysisiä interventioita käyttävän henkilökunnan on myös saatava ensiapukoulutusta, jotta he pystyvät toimimaan lääketieteellisissä hätätilanteissa, mikäli niitä ilmenee rajoittamisen seurauksena.
• Fyysisiä interventioita tulee käyttää niin lyhyen aikaa ja niin matalan tason rajoittamista käyttämällä kuin tilanteeseen liittyvän riskin hallintaan saaminen sallii.
• Hätätilanteissa, joissa henkilöä pidetään lattialla, hänen tulisi olla selällään. Mikäli tämä ei onnistu heti, MAPA®:n tuettua päinmakuuasentoa (Supported Prone Position^SM) voidaan käyttää, sillä sen on osoitettu vähentävän merkittävästi fysiologisia ja psykologisia vaikutuksia muihin päinmakuuasentoihin verrattuna (Barnett et al, 2013; lehdistö).

Lähde: MAPA® kouluttajan opas